Kuluva vuosi on jo sen verran pitkällä että lienee aika vetää kalastuskautta 2015 yhteen muutamista edessä olevista hauki-ja mertsarikeikoista huolimatta.
Kesä oli kalastuksellisesti melko poikkeuksellinen johtuen koko kesän halki kantaneesta lähes tulvamaisesta vesitilanteesta Suomen koskilla. Tästä seurasi se, että alkukesällä olosuhteet olivat melko keskinkertaiset mutta toisaalta kalastus säilyi jokseenkin laadukkaana aina elokuulle saakka.
Kalaa nousi melko vaihtelevasti, joskin selkeästi enemmän kuin minään aiempana kesänä. Syynä on varmastikin omassa kalastuksessani tapahtuva kehitys, joka on vielä tässä kehitysvaiheessa nopeaa. Esimerkiksi otettakoon vaikka yö jollain Keski-Suomen taimenkoskella, jonka kalasto koostuu pääosin istukkaista: pari vuotta sitten se oli monesti täysin kalaton, viime kesänä se tuotti monesti muutaman tanelin mutta tänä kesänä vastaava määrä oli jo keskimäärin noin tusinan luokkaa.
Myös aikuisten SM-karsinnoissa ja muualla tekemäni huomiot huippuluokan kalastajien tekniikoista toivat oman lisänsä kalastukseen.
Alkukevät meni osaltani melko kevyesti: muutama laihahkosti tulosta antanut meritaimenkeikka Helsingin vesillä ja yksi Tainionvirran käynti, joka tuotti vain joitakin pienehköjä harjuksia ja pari pientä taimenta. Huhtikuun lopulla kävin parina päivänä Vantaanjoella pyytämässä talvikkotaimenia ,tavoitteenani saada reippaat kilpailukalat seurani Helsingin perhokalastajien taimenkilpailuun. Tässä onnistuin mielestäni mainiosti, kaksi suurinta taimentani olivat 75 ja 77 senttiä pitkät! Hain myös ensimmäisiin perhokalastuksen SM-karsintoihin, joista pääsin lopulta kalastamaan Karkkilan Karjaanjoen sekä Vantaanjoen Nukarinkosken ja Vantaan-Pitkäkosken skaboihin.
 |
| 75 cm. Nätisti hopeoitunut laskukala. |
 |
| 77 cm. Ruma kuin mikä. |
Kirjolohta en ollut ehtinyt juurikaan alkukevään aikana pyytää, joten Karkkilan huipputasokkaat äitienpäiväviikonlopun kilpailut selättivät minut täydellisesti ja sijoitukseni oli lopulta 23/24 saatuani kaloja vain kilpailun vimeiseltä jaksolta. Tiputuksia mahtui tietysti useille jaksoille.
Seuraavana viikonloppuna oli edessä kalaseuran päiväreissu Karkkilaan. Tuolta reissulta sain sentään Pitkälästä yhden kirren ja pari tiputusta. Kävimme myös Santerin ja Teemun kanssa Saavajoen koskilla mutta siellä tapahtumat taisivat jäädä pelkkien tärppien asteelle.
Seuraava kilpakalastustapahtumani oli Stadionki, jolla ei sitten olekaan mitään tekemistä "herrasmiesmäisen" perhokalastuksen kanssa. Tuosta tapahtumasta irtosi aikuisten sarjan pronssi kuudella kirrellä. Tapahtuman teemana oli totutusti alkuminuuttien järkyttävä röytäminen ja loppuaika hiljaisempaa. Itse sain kyseisestä tapahtumasta kaksi kirjolohta haaviin jo ensimmäisen minuutin aikana!
Parin Vantaankoskelle suuntautuneen ja varsin kehnosti sujuneen treenireissun jälkeen edessä oli kova kilpailuviikonloppu: lauantaina Nukarinkosken karsinnat ja sunnuntaina vastaavanlaiset kisat Vantaan- ja Pitkäkoskella.
Nukarinkoski meni Namulan tapaan täysin vihkoon. Ensimmäisen jakson muutamat kalat jäivät ainoiksi ja minulle sattui useita suuria taktikointiin liittyviä kämmejä. Toiseksi viimeinen sija alkoi tulla tutuksi, 19/20. Tässä vaiheessa ajatus seuraavan päivän kilpailusta herätti lähinnä toivottomuutta. Kilpailussa saatiin yleisesti hyvin kalaa, esimerkiksi taisteluparini Immosen Petri jäi sijalle 14/20 vaikka hän sai jokaiselta jaksolta kalaa.
No, sunnuntaiaamu koitti ja arvontojen jälkeen A-ryhmän lapun nostettuani suuntasin kilpakumppanini Juha Rosendahlin kanssa avauspoolille. Tiesin pätkän jo etukäteen hyväksi joten ensimmäinen tunti sai minut jo epäuskon partaalle ronkittuani mielestäni parhaat montut ilman mitään kontaktia. Löysin kuitenkin jakson lopulla paikan, josta väänsin viimeisen 15 minuutin aikana 4 kirjolohta ja pokkasin niillä jaksovoiton. Viimeinkin valoa tunnelin päässä!
Toinen jakso oli koitua kohtalokseni kunnes noin 10 sekuntia ennen loppuvihellystä tartutin kirjon, jonka väänsin nopeasti haaviin ja mittaukseen. Olin hakannut samaa paikka jo puoli tuntia tietäen siinä olevan kaloja ja härnääminen tuottikin onneksi lopulta tulosta.
Maittavan ruokailun jälkeen (Kiitos järjestäjille) matka jatkui Pitkäkoskelle. Edessä oli jälleen erittäin tuttu pooli. Alussa sain lirkittyä yhden kirren ja loppuajan nymfasin särkikaloja saaden jaksolta yhteensä 5 kilpailukalaa. Kohtuullinen sijoitus oli käytännössä turvattu ja pystyin lähtemään viimeiselle jaksolle rennoin mielin.
Viimeinen jakso alkoi myös lupaavasti tiputettuani yhden vahinkokirjolohen ja saatuani samasta montusta 3 särkeä, joista kaksi oli mitallisia (yli 18 cm) ja kolmas tasan 17,9 cm. Sitä kalaa mittasimme parin kanssa pitkään, mutta päädyimme lopulta ratkaisuun ettei kala ylitä kisamittaa.
Vapaa-ajalla kalastettaessa tulee harvemmin eteen tilannetta, jossa mielenrauha järkkyy yhden särjen millintarkan pituuden varassa!
Loppujaksolta sain vielä yhden lähemmäs puolikiloisen särkikalan, pienen hauen ja muutaman pikkukalan tiputuksen.
Lopputuloksista löysin itseni sijalta 8/24. Monelle vastaava sijoitus voisi olla suurikin pettymys mutta minulle se merkitsi ehdottomasti onnistumista. Tiputuksien määrä oli melko vähäinen ja taktisesti kilpailu oli jokseenkin onnistunut.
Seuraavana oli vuorossa reissu Nykälänkoskille. Joki tulvi vielä melko reilusti ja taimenmääräni jäi tasan yhteen, onneksi kyseinen kala oli 63 senttiä pitkä ja lihava otus. Samalla järvitaimenennätykseni parani muutamalla sentillä.
Seuraavien parin viikon kuluessa kävin Vantaankoskella jokusen reissun, kalantulo oli kohtalaista ja parin tunnin visiittiä kohden kertyi yleensä noin kolmesta viiteen kirjolohta.
Juhannusaaton aattona lähdin bussilla Hartolan puolen Tainionvirralle yökalaan. Lyhyet välimatkat taittuivat joutuisasti mukaan ottamallani pyörällä. Kala oli kohtalaisella syönnillä ja käytin haavissa kymmenkunta peruskokoista istaria, joista lähes puolet tuli aikaisin aamulla. Virralta matka jatkui juhannuksenviettoon mökillä. Mökkiviikon aikana kävin kertaalleen kalassa Karviolla. Vettä oli erittäin runsaasti mutta kaloja löytyi kuitenkin french nymfaamalla melko hyvin.
Edessä oli kuitenkin kalastuskauden kohokohta: viikko lohestusta isän kanssa Tornion-Muonionjoella ja Tenolla. Väylällä vietimme muutaman päivän erittäin laihoin tuloksin; jopa harjusten saamiseksi sai tehdä töitä. Seuraavaksi tiemme vei Tenolle. Ensimmäisenä yönä ohi ui suuri lohiparvi, josta onnistuin saamaan kahden tunnin aikana kaksi jalkaluokan kalaa ja yhden titin. Näiden kalojen myötä apina putosi selästä ja kalastus oli ajoittain suorastaan liiankin löysää. Toinen päivä meni tätä myöten hiljaisissa merkeissä.
Kolmas ja viimeinen päivä nosti taas motivaatiota kalastusta kohtaan. Kokeilin myös ensikertaa reissun aikana Tenon harjuskantoja. Kalastus oli hauskaa ja tunnin nymfaus-sessio tuotti noin 15 harria suurimman oltua 47 senttiä. Kaikenlaiset perusnymfit- ja larvat pelittivät hyvin. Lohenpyynti kutsui kuitenkin taas ja viimeisen yön armoton kalastus tuotti kaksi lohikontaktia mutta valitettavasti kumpikaan näistä ei tarttunut. Toinen oli selkeä titti ja toisen arvioisin olleen jalka.
 |
| Lurjus |
 |
| Suurempi jalka 80 cm. Kuvat sellaisia kuin Nokian simpukkamallilta voi odottaa. |
 |
| Pienempi 74 cm |
Pitkän paluumatkan myötä reissu päättyi ja tavoitteeksi laittamani jalkaluokan kala täyttyi kirkkaasti.
Heinäkuu meni rattoisasti mökillä ja kaupungissa aikaa viettäen. Kirjolohen kalastus Vantaanjoella alkoi närästää hiukan Lapin lohijokien jälkeen mutta muutama treenireissu tuli sentään Vantaankoskella käytyä. Lisäksi mökiltä käsin kävin joitakin reissuja Karviolla ja Kermalla. Sanottakoon että kalaa tuli erittäin hyvin ja samalla oma nymfaustekniikka tuntui kehittyvän pikkuhiljaa. Kaloille toimivat parhaiten erilaiset perusnymfit kuten Hares ear ja Pheasant Tail erilaisina kuulapäämuunnoksina. Kalareissuni ajoitin pääosin vuorokauden viileimpien tuntien ajalle ja etenkin auringon nousun ja laskun molemmin puolin napsui kaloja mukavasti. Kooltaan taimenet olivat mukavaa peruskauraa: pääosin 35-50 senttiä enkä valitettavasti huomannut yhdelläkään niistä rasvaevää.
Elokuun alussa aloitin myös meritaimenen pyynnin Vantaanjoella. Kaloja oli liikenteessä kohtalaisesti mutta onnistuin jostain syystä ryssimään kaikki kiinniolleet kalat ennen haavia. Koulun alku koitti mutta niin myös kalastuskauteni tärkein kilpailu: perhokalastuksen alle 19-vuotiaiden SM-kisat Ääneseudun perhokalastajien järjestämänä. Kilpailussa oli enemmän osallistujia kuin aikoihin.
Ensimmäisen kouluviikon päätyttyä lähdimme vanhempieni kanssa ajamaan kohti kilpailupaikkaa, legendaarista Huopanankoskea. Kilpailuaamuna huomasin flunssan yllättäneen eikä syömisestä tahtonut jostain syystä tulla mitään. Koin kuitenkin oloni kelvolliseksi kilpailemista varten, joten klo 5.45 koitti arvonnan aika. Kilpailussa kukin kalastaja onki neljä pituudeltaan 75 minuutin jaksoa. Nostin itse lapun B-ryhmään joten sain vielä istuskella rauhassa kosken rannalla ennen oman kalastukseni alkua. Huomasin veden olevan vuodenaikaan nähden uskomattomalla korkeudella. Mieleen tuli enemmänkin tyypillinen toukokuun tulvahuippu kuin elokuun puolivälin vesitilanne.
Ensimmäisen jaksoni alussa ilmassa oli jännitystä joka meni kuitenkin pian ohi. Ensimmäinen poolini oli Vanhan sillan yläpuolinen alue. Sain heti vartin jälkeen ensimmäisen pienehkön taimenen mittaukseen. Tästä alkoikin sitten loppujakson mittainen painajainen jonka aikana tiputin yhteensä kolme kisamitan (20 cm) täyttävää kalaa ja mittautin jakson loppuminuuteilla yhden joka oli noin puoli senttiä alamittainen. Blänkiltä sentään vältyttiin. Kuulin monien saaneen yhden hiukan omaani suuremman taimenen joten ärsytys oli suurenmoinen!
Toisella jaksolla kalastin Huopanan niskapätkän ja kosken yläosan. Sain jälleen jakson alussa vähemmän kalastetulta niska-alueelta taimenen, joka jo itsessään merkitsi paljon auringon noustua ja porotettua siniseltä taivaalta. Uintireissukin tuli noin puolen tunnin kohdalla mutta sillä oli lähinnä kehoa viilentävä vaikutus. Pian pulikoinnin jälkeen sain noin 50 sentin taimenen kiinni. Valuvikainen koukku kuitenkin oikeni vääntäessäni kalaa haaviin kovassa koskessa. Loppujakso oli hiljainen eikä siitä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.
Ruokatauko oli itselleni hyödytön koska en pystynyt syömään kuin vähän kalakeittoa ja juomaan Mountain Dewta. Voimani olivat kuitenkin vielä tallella.
Kolmannella jaksolla kalastin autotiesillan alapuolisen torikosken. Biitti olisi muuten voinut olla erittäin hyvä mutta kosken loppuliukuun oli kaatunut kaksi suurta koivua tehden siitä kalastukseen kelpaamattoman. Poolista ei ollutkaan saatu yhtäkään kalaa ylös asti aiempien kilpailijoiden toimesta. En kuitenkaan antanut sen lannistaa itseäni vaan keskitin kalastukseni niihin pariin kohtaan joissa oli jonkinlaista suojaa kaloille. Sain jakson aikana kaksi taimenta mittaukseen ja tiputin pari, joista toinen oikaisi jälleen huonolaatuisen koukun. Suosittelenkin välttämään Orviksen Tactical Czech Nymph Hookia. Kahdella kalalla irtosi kuitenkin jaksovoitto, mihin olin erittäin tyytyväinen. Jakson jälkeen sain kuulla olevani mitalissa kiinni, joten olin kaikesta sähläyksestä huolimatta saavuttamassa tavoitteeni.
Viimeisellä periodilla kohteenani oli Saarensalmi. Kalastus alkoi alun perukkeen lyhentämisen jälkeen sujua mukavasti ja sain haavittua yhteensä kolme taimenta mittaukseen, joten kilpailu sai osaltani tasapainoisen päätöksen. Loppuseremonioissa pääsin pokkaamaan pronssimitalin ja Ikonin lippiksen.
 |
| Valmistautumista |
 |
| Nymfaus käynnissä |
 |
| Kalaa mittaukseen! Kuva: Janne Pirkkalainen |
 |
| Kilpailu ohi |
Yhteenvetona voitaneen sanoa kalastuksen kulkeneen hyvin mutta väsytyksen surkeasti pienen epäonnen tukemana. Kalastin koko kilpailun ajan ranskalaisnymfaamalla, sillä kyseinen tekniikka tuntui toimivan mainiosti. Ottiperhoina toimivat parhaiten oliivi larva, Hares Ear ja Pheasant Tail erilaisine muunnoksineen. Mitään poikkeavaa en kokeillut perustaktiikoiden toimittua kelvollisesti. Ensi vuonna sitten kultaa jahtaamaan!
Kisojen jälkeen olen käynyt vielä muutamilla pistoilla Vantaanjoella. Kirjolohta on tullut kohtalaisesti, meritaimenia en onnistunut tänä kesänä saamaan ylös asti. Kaikenkaikkiaan takki tuntui melko tyhjältä kalastuskauden päätavoitteen täytyttyä ja on taas hyvin aikaa panostaa koulumaailmaan ja muuhun kalastuksen ulkopuoliseen elämään.
Kalastuskauteen mahtui siis niin ilon kuin ketutuksenkin tunteita ja lisäksi kaikkea siltä väliltä. Pian alkaa taas perhorasioiden ja kalareissujen suunnittelu täyttö ensi kautta varten. Tokihan helsinkiläisen täytyy vielä käydä myös Lauttasaaressa meritaimenta tavoittelemassa, tuota Suomen rannikon yksisarvista!
